Tentti takana mutta ei helpotusta näkyvissä. En millään oo tottunut tällaseen menoon, oon aina ollut pienoinen alisuorittaja... Lukenut aina sen verran kun on ollut pakko, mutta jostain syystä aina selvinnyt ja ihan kiitettävästi.

Posti toi tänään cdn, ihanaa.. Rakastan musiikkia! Nyt stereoissa pauhaa Scissor Sistersien uusin, ihan hyvältä kuulostaa, tietenkin aika menevää... Kuuntelen lähinnä sellasta oikein melankolista musiikkia, levyhyllystä löytyy Kentin koko tuotanto, samoin kuin Manicsien, Mew:tä, brittirockia, -poppia. Mut tämän hetkinen helmi kaikista on James Dean Bradfieldin soololevy! Loistavaa, sanoinkuvaamattoman upea levy. Tosi vaikea jauhaa musiikista kun ei ole ketään kenen kanssa väitellä aiheesta... oon liian paljon samaa mieltä itteni kanssa :)

Kentissä on joku tosi outo juttu... Oon usein miettinyt että miks ihmeessä mä kuuntelen sitä. Syy on ne sanoitukset. Kukaan ei ole niin nero kuin Jocke Berg. Sen gubben taito saada se kaikki teksti paperille ja yht'äkkiä ne sanat vastaa täysin sitä mitä tuntee ja huhhuh. Eli siis Jocke Berg on jumala, ei rakkaus niinkuin eilen kirjoittelin ;)

Eilen meni vähän liialliseks toi mun romanttisuuden kaipuu. No, joskus tulee niitä hetkiä.

Ei mulla oo kyllä mitään fiksua sanottavaa. Kirjotin äsken ihan järkyttävän mittasen rimpsun tähän tekstiä siitä miten ihmisen ei tulisi tyytyä ja sitten tajusin miten hirveetä paskanjauhantaa osaan harrastaa!! Joten säästän itseni ja muut siltä kidutukselta.

Ei muutakuin tenttituloksia odottelemaan...